Team Adatza's Krista Illikainen Pieksämäki, Finland krista.illikainen (at) gmail.com www.springeri.com

PENTUAIKA Ada oli pentulaatikossa pentueen leikkisin veijari "hei, nyt leikitään?" ja huomasin myös neidin leikkisyyden kotona. Tarkkaavainen ja määrätietoinen pentu, joka touhuili kaiket päivät ympäriinsä. Ada tuli meille 7 viikon iässä ja hyvin lupsakka ja pirteä alusta asti. Ensimmäiset viikot ennen rokotusta lähinnä leikittiin leluilla ja kokeiltiin hieman istumista. Kun Ada sai ensimmäisen rokotuksen, suuntasimme pennuille tarkoitettuun perustottelevaisuuskoulutukseen. Siellä alettiin harjoiteltiin sopivassa määrin pieni asioita kerrallaan, pentumaisesti. Olin miettinyt jo valmiiksi kaikenlaista ja suunnittelin ns. "suunnitelma rajoja" milloin mitäkin opetellaan, missä käydään, mitä uusia asioita pitää näyttää ym. sosiaalistamiseen liittyvää. Halusin käyttää paljon pentuajan hyödyksi ja pyhitinkin koko pennuntulo kesän 2002 pelkästään Adalle ;) Erilaisten asioiden oppiminen, kontakti ja muut tulivat luonnostaan ja niistä ei pidetty varsinaisesti mitään koulutuskertoja vaan ne sisällytettiin ihan arkielämään. Omasta mielestäni käytin koko pentuajan Adan hyväksi ja touhusin todella paljon pennun kanssa kaikkialla, ulkona, metsässä ja koulutuksissa. Koska Ada oli hyvin pieni kesän aikoihin vielä, oli toko koulutuksissa kesätauko harjoittelin Adan kanssa itsenäisesti kaikkea tokoon liittyvää. Pentukurssille Ada pääsi vasta syksymmällä ja siitä kaikki sitten alkoi varsinaisesti. SOSIAALISTAMINEN Sosiaalistaminen oli eräs asia, johon halusin panostaa kunnolla, koska tiedän että tämä vaivanäkö todella palkintaan yleensä. Ada asuu kaupunki oloissa, tulee olemaan aikuisena paljon erilaisten ihmisten ja koirien kanssa, erilaisissa ympäristöissä, sekä kuulemaan erilaisia ääniä. Aloitimme omasta ympäristöstämme ja sen lähettyvillä olevista oudoista asioista ja sitten muualta ympäristöstä. Yksilöllistä huomiota Ada sai oikeastaan alussa jatkuvasti, koska on perheessä ainoa koira. Sosiaalistamisen yhteydessä, tietysti tutustuimme toisiimme, loimme yhteistyötä ja leikimme paljon. Asuimme silloin kerrostalossa, joten tutustuimme pikkuhiljaa kerrostalon ääniin, tapahtumiin ja olotiloihin. Ulkona vastaan tuli erilaisia koiria, ihmisiä ja kaikenlaisia kulkuneuvoja, puhumattakaan äänistä. Ada tutustui myös tietysti muihin pentuihin ja koiriin, eri-ikäisiin ja kokoisiin, sekä heidän omistajiinsa ihmisiin. Kävimme myös erilaisissa taloissa, ympäristöissä, hississä, bussissa ja kaupungilla kävelemässä. Puistoalueet ja koulutuskentät kuuluivat myös tutustumisiin. Metsässä kävimme joka päivä melkein ja koulutuksessa säännöllisesti. Ada pääsi myös erilaisiin tapahtumiin turistiksi. Kokeilimme autossa oloa ja tutustuimme imuriin, sekä muihin eläimiin, kuten hevosiin sekä kissoihin. Ada oli aika arka ja varauksellinen alussa, se ei oikein uskaltanut edes leikkiä toisten pentujen kanssa ja pelkäsi ääni. Siksi piti olla tarkka etten vahvista pelkoa, vaan luon sille pikkuhiljaa mukavan vaikutelman näistä asioista. Mutta sosiaalistamalla erilaisiin asioihin pikkuhiljaa, Adasta tuli todella ystävällinen ja iloinen koira. Ada on erittäin avoin uusille asioille ja sen kanssa voi kulkea melkein missä vain. Totutimme Adaa myös muihin asioihin kuten hoitotoimenpiteisiin, aloitettiin ihan hampaiden katsomisesta ja kynsienleikkaamisesta, välillä harjattiin ja sitten taas rapsuteltiin. Yksinolo oli Adalle alussa todella vaikeaa, se kaipasi kokoajan läheisyyttä ja yksinolo oli sille todella kovapaikka. Neito piti välillä laulukonsertteja itkuisesti ja tuntui todella pahalta jättää se yksin, mutta pikkuhiljaa pienin annoksin yksinoloa, tulos on palkittu. Kesti se jonkun aikaa, mutta nykyään neito on tyytyväisin mielin ja tottuneesti kotonaan. Paljon on siis uusia asioita ja erilaisia, sekä muuta kummallista, joten sosiaalistaminen kannattaa käyttää aikaa ja vaivaa. Koira on vain kerran pentu ja pentuaika (4 viikkoisesta, 16-viikkoiseksi) on kaikista tärkein aika, jolloin pentu kehittyy ja 80% sen aivoista kehittyy tuona-aikana.     Tiivistelmä vielä sosiaalisesta koulutuksestamme » Leikkiä, leikkiä, leikkiä. Tutustuimme toisiimme ja loimme suhdettamme toisiimme. » Kävimme metsässä, kävelykaduilla, kaupungissa, uimassa, pelloilla ja kylässä ym. » Tutustuimme autoihin, portaisiin, hisseihin, roskiksiin, sateenvarjoihin, imuriin ym. » Tapasimme uusia ihmisiä ja uusia koiria » Kävimme pentukoulussa ja koira-aitauksessa » Opettelimme pikkuasioita: istu, maahan, seuraa, seiso sekä leikkimielisiä temppuja ym. » Matkustimme autossa ja bussissa » Ada tutustui jänikseen "mejä:ssä" » Puuhastelimme ja leikimme » Hampaita katsottiin, korvia putsattiin, kynsiä leikattiin ja pientä pentu "trimmausta" ym. » Ada tutustui näyttelyhäkkiin » Ym. Kaikenlaista tuli puuhasteltua Adan kanssa ja hauskaa oli, mielestäni me pärjäsimme Adan kanssa pentuaikana loistavasti. Nykyään Ada tulee monien kanssa toimeen, suhtautuu uusiin asioihin innostuneesti ja on mukava seura missä tahansa, milloin tahansa :) NAKSUTINKOULUTUS Naksutinkoulutukseen olin jo tutustunut entisen koirani kanssa ja huomannut sen todella hyväksi apuvälineeksi. Aloitimme ehdollistamisen naksulla ja namilla aika pian heti Adan tullessa meille. Itse käytän naksutinkoulutusta positiiviseen vahvistukseen. Eli pyritään saamaan koiralle mahdollisimman paljon onnistuneista suorituksia ja vahvistamaan niitä onnistuneita suorituksia, sekä ohjaamaan onnistuneisiin suorituksiin. Luin erään artikkelin netistä ja sain tokokoulutuksessa lisätietoa ja näin aloin käyttää Adalla Shaping eli toiminnan muotoilu tekniikkaa ja steb-by-step menetelmää, askel askeleelta. Jossa minun pyynnöstäni yritän päästä siihen pisteeseen, että Ada tarjoaa jotain haluamaani toimintoa, joka voi olla hyvin pieni liikahdus. Esim. noutamisen opettelussa, kun koira koskettaa vain vähän nuuhkaisten noutoesinettä (naksu+nami), seuraavaksi kun se koskettaa sitä sullaan (naksu+nami) ja kun se ottaa sen suuhun (naksu+nami). Näin ollen vahvistetaan positiivista haluttua toimintaa vihjein ja muokataan sitä oikeaan suuntaan, kunnes lopulta päästään siihen loppuun että koira esim. ottaa kapulan suuhun ja tuo sen. Tämä tekniikka on toiminut hyvin Adalla ja sillä on saatu muokattua haluttua toimintoa oikeaan suuntaan. Toinen tekniikka on vahvistaa täysin naksulla silloin, kun näen Adan tekevän halutun toiminnon täysin lopullisessa muodossa tai melkein. Ensin pitää vain tehdä kriteeri, ajoitus ja vahvistustiheys, eli mitä haluan, mistä naksautan, milloin naksautan ja miten usein. Naksutin on toiminut Adalla todella hyvin ja käytämme sitä jatkuvasti. KONTAKTI Kontakti, yksi tärkeimmistä asioista. Ilman kontaktia, ei oikeastaan mistään tule yhtään mitään. Kontaktia voi harjoitella eritavalla, mutta Adan kanssa aloitimme katsekontaktista, joka on hyvin tärkeä ohjaajan ja koiran välillä. Aloitimme aivan pienestä, aina kun koira vilkaisi minua annoin sille namin ja kehuja (vastaava naksu ja nami). Aina uudestaan ja uudestaan kun Ada vilkaisi minua silmiin, palkkasin sen siitä. Ada oppi helposti, että sen ottaessa minuun katsekontaktia se sai palkan. Katsekontakti on monissa asioissa hyödyllinen, kun tulee vaikeita tilanteita on hyvä saada koiraan kontakti. Adalla katsekontaktia harjoitellaan nykyäänkin silloin tällöin ja palkitaan onnistuneesta suorituksesta silityksin, kehuin, leikein ja joskus namein. Kontaktin koiraan voi saada vain puuhaamalla sen kanssa ja tekemään siitä kivaa ja että se tykkää katsoa omistajaansa. MOTIVOINTI Motivointi on tärkeää, koska kun harrastuksia ja treenejä on paljon, on tarkoitus pitää myös yllä motivointia ja iloa. Oikeastaan mikään ei suju, jos ohjaajan ja koiran välillä ei ole motivaatiota ja kontaktia, josta sitten syntyy yhteistyö. Adaa on helppo motivoida, kuten monet koirat, herkkupalan voimaa ei voi vastustella, vaikka lelulla palkitseminen on toiminut paljon paremmin. Ada kuitenkin syttyy monesti paremmin erilaisilla motivaatio harjoituksilla, joista mm. jalkojenvälistä pujottelu, käden yli hyppy, kieri ym. temput ovat parhaita ja nostavat motivaatiota välittömästi. Myös erilaiset motivaatiopatukat koulutuksessa saavat moottorin käymään hännän alla. KILPAILEMINEN Kilpaileminen ei ollut päätavoite aloittaessamme tokoilemaan, tarkoitus oli pitää hauskaa ja puuhata jotain Adalle mieleistä ja kehittävää lajia. Ada otti tokon heti omakseen ja oli todella oppivainen alusta asti. Se suorastaan "imi" kaiken tiedon itseensä, eikä oppimisesta tullut loppua. Ada on myös hyvin aktiivinen ja hieman vilkaskin koira. Myöhemmin kuitenkin aloin miettimään, että miksi ei sitten kokeilisi virallisiakin vaihtelun vuoksi. Niinpä harjoittelimme kursseilla eriluokkien liikkeitä ja kävimme epävirallisissa kisoissa silloin tällöin. Ensimmäisissä virallisissa kisoissa Ada oli 15.5.2005 tuloksella ALO 1/162p 3.sija. Avoimeen luokkaan Ada siirtyi heti samana vuonna, kisaamme tällä hetkellä AVO luokassa ja tuloksena 5.10.2007 AVO 1/162,5 p. Vaikka nyt ns. kilpailemme, en halua koskaan unohtaa sitä että tarkoitus on pitää hauskaa ja kilpaileminen on vaan sellainen lisäkiva siihen mukaan :) Adan tokokilpailukirja Ada 15.5.2005 ensimmäinen tokokisa ALO 1/162p 3.sija